Trooppinen hirmumyrsky

26.12.2018


Sibuyan - Luzon:
sakuista kultasormuksiin
Saksalaisia eläkeläisiä. Saksalaisia eläkeläisiä saari täynnä. Sibuyanin saarelle on kehittynyt värikäs saksalaisten kommuuni. Kymmeniä pappoja levittäytyneenä saaren eri kolkkiin. Ulkomaalaiset eivät saa omistaa Filippiineillä maata, joten papat ovat keksineet hyödyntää 40 vuotta nuorempia neitosia avaimenaan elämään paratiisisaarella. Paikallinen vaimo siis omistaa ja mies kustantaa.

Upea merimaisema

Olemme majoittuneet erään saksalaisukon vierastaloon. Päivät pitkät tämä ukko tutkii yksikseen japanilaisen sotalaivan, Musashin, kohtaloa. Musashi oli toisen maailmansodan suurin sotalaiva, joka tiettävästi sijaitsee nyt syvällä Sibuyanin meren uumenissa. Kymmeniä sivuja raportteja, spekulointia, analyysia, todisteita, tapahtumia ja muuta Musashiin liittyvää on ukko pitkien vuosien varrella paperille raapustanut. Edellä mainittu kasa materiaalia nakattiin eteemme aiemmin päivällä. Makaamme nyt rantapalmuihin kiinnitetyssä ystävämme Onnin riippumatossa, silmäillen välillä Musashin saloja. Katse kuitenkin lepää pääosin meren aalloissa. Silmänräpäyksessä, Pete havahtuu kaukana Sibuyanin merellä purkautuvaan paksuun savupilveen.

“Onks toi tulivuori?!”

On. Se on Mayon. The Mayon, joka on edellisten purkausten aikana aiheuttanut mm. “the village of Bacacay was buried 15 m beneath the lava”, “rained fire for seven days” ja “contributed to the year without a summer”. Elämä on hieman raaempaa Tyynenmeren tulirenkaalla. Taifuunia, tsunamia, laavaa, tulta... Suomen kaamos ei paljoa moisten rinnalla paina.

Paikalliset miehet poseeraavat meille rannalla

Rahtilaivan miehistö ottamassa iisiä vapaapäivänään



Seitsemän saarella vietetyn yön jälkeen hyppäämme vuokratun moottoripyörämme selkään ja aloitamme kolmen tunnin matkan kohti saaren satamakylää. Koska olemme pihejä ja vain toinen omistaa ajokortin, on yhden mopon kyytiin tunkeutunut kaksi aikuista, kaksi 65 litran rinkkaa ja kaksi niin sanottua “pikkureppua”. Mutaa, töyssyä, kuoppaa, pölyä. Matka vierähtää hitaammin kuin ounasteltiin, eikä puutuneet perseet ja kramppaavat lihakset fiilistä vihdoin perillä nosta. Palauttaessamme mopoa takaisin omistajalle, kertoo hän polkeneensa pyörällä paikasta toiseen koko edellisen viikon. Vuokrasi kuulemma ainoan ajopelinsä meille, vaikka keskellä ei mitään asuu. Hieman nolottaa nyt.

Paikallinen tuktuk kiitää meidät mopovuokraajan luota loppumatkan laivalle asti. Kuljemme ramppia pitkin paattiin, jonka on määrä seilata 13 tunnissa Romblonin saaren kautta aina määränpäähämme Luzoniin asti. Bongataan hauskan näköinen vanha hippipariskunta astumassa samaiseen laivaan kanssamme. Papan kasvoja korostaa parta ja harmaat pitkät hiukset, joita somistaa paksu raidallinen hikipanta. Yllään hänellä on värikäs hawaii-paita, vyölaukku, retkeilyshortsit ja tietenkin vanhat kunnon vaellustarrasandaalit tennissukilla. Mummo on hillitymmin pukeutunut mainstream hippikuteillaan.

“Noilta varmaan näytetään 50 vuoden päästä!”

Chillataan takakannella ja ihaillaan Sibuyanin kuvankaunista vuorimaisemaa, kun laivaan lastataan vielä viimeisiä rahteja. Hippipappa notkuu vierellämme. Yhtäkkiä, hän kaivaa auki lepattavan hawaii-paitansa kätköistä megazoomi-kameran ja suuntaa sen yllätykseksemme kauniin Sibuyanin maiseman sijaan kohti laivan autokantta ajavaa perus Toyotaa. Mikäköhän tuossa nyt oli niin spesiaalia...?

Näkymä laivan reunalta

Olemme jälleen majoittuneet kuuluisaan jättimassadormiin aka economy-luokkaan. Punkkamme sijaitsevat noin metrin päässä laivan reunakaiteesta. Jätämme reput yläsängylle, kun siirrymme reunakaiteelle ihastelemaan merta. Nuori paikallinen herra päättää nousta loikoilemaan sängyllemme. Okei? Olkoot siinä sitten hetken, jos kerta haluaa. Vilkuillaan vähän tarkemmin herran toimintaa, kun reppumme siinä kuitenkin vielä ovat. Herra siirtyy lähemmäs reppuja ja alkaa salamyhkäisesti tunnustelemaan niitä ulkopuolelta. Vetskarit auki ja penkomisbileet alkakoon.

Keskeytämme herran touhut: “What the HELL are you doing mister???”

Ilme muuttuu herralla hieman vaikeahkoksi, kun hän jättää repun rauhaan ja siirtyy viereisen punkkaan tuijottelemaan. Ärsyttää ihan hitosti. Laivalla työskentelevä nuori poika kävelee ohitsemme ja päätämme asiasta hänelle mainita. Olemme vissiin jotenkin koomisia, sillä työntekijä purskahtaa rosvon kanssa nauruun ja jatkaa jotain vitsailua filippiinolla. Urpoja molemmat. Ärsyttää nyt sen verran, että halutaan vähän oikeutta. Naistyöntekijä kävelee ohitsemme ja mainitsemme asiasta hänelle. Hän hakee paikalle isomman kihon, jota ei asia millään tavalla liikuta. Naistyöntekijä vieressä ottaakin tilanteen haltuun, kun ymmärtää ettei ole kovin mieluisaa nukkua puolen metrin päässä herrasta, joka juuri yritti ryöstää sulta kamaa.

“You can go to sleep in the VIP room, free of charge.”

Jes! Kuuden sängyn lukittu, ilmastoitu huone ensuite WC:llä. Tästähän tulee mukava matka. Muutaman kymmenen minuutin kuluttua paikalle pamahtaa kuusi ökyrikasta pinoy nuorta ihan bränärit backpacker gearit yllään. Kuitit käsissään he toteavat meille, että ovat tästä huoneesta jo maksaneet. Poistumme huoneesta nöyränä ja jäämme oven edustalle pohtimaan, mitä seuraavaksi? Viereen tupsahtaa vielä ökyrikkaampi Mr. Kultasormus. Kuinka ollakkaan, hän on myös lunastanut samaisesta huoneesta itselleen punkan, mutta tilalle on ehtinyt jo toinen lipun haltija. Tämähän on double booking situation.

Mr. Kultasormus päättää odotellessaan kertoa meille, kuinka oli juuri ollut uimassa Australian rannikolla värikkäiden korallien seassa. Oli kuulemma ollut upea kokemus. Lomatarinoidensa ohessa Mr. Kultikselle popsahtaa idea soittaa laivayhtiön omistajalle ylibuukkauksesta. Huolen hän pitää siitä, että jokainen ympärillä tietää juuri kenelle ollaan soittamassa. Onhan hän kuitenkin omistajan Hyvin Rakas Ystävä. Mr. Kultis kaivaa maailman rumimman, paksuimman ja ökyimmän taskulamppupanssaripuhelimensa esiin ja alkaa rupattelemaan. Puhelu johtaa lopulta siihen, että huomenna laivan saavuttua Luzoniin, koko laivahenkilökunta joutuu pelättyyn emergency meatingiin. Kuumottavaa.

Mr. Kultasormus makoilee sängyllä ja pelaa Candy Crush peliä

Mr. Kultasormus nauttimassa iPadistään



Mr. Kultasormuksen isot kultaiset sormukset ja uunituore iPhone kakkospuhelimena herättää pientä epäluuloa rikkaasta rikollisesta köyhän kansan seassa. Lacosten pique-paita, laatufarkut ja laukusta kaivettu iPad vain vahvistavat epäilyksiämme. Hmm... Hippipappahan kuvasi sitä Toyotaa aiemmin kannelta? Oliko se kenties Mr. Kultasormuksen? Herranjestas, Hippipappahan on samassa kerroksessa, samassa huoneessa itse rikollisen kanssa. Johtopäätös: Mr. Kultasormus = rikollinen, joka aiheuttaa haittaa myös USA:lle ja Hippipappa = CIA-agentti.

Takaisin doublebooking hässäkkään. Heitetään muutamat läpät Mr. Kultiksen kanssa, kun samaan aikaan naistyöntekijä juoksee ympäri laivaa etsiäkseen meille kolmelle petejä. Olemme nyt pysähdyksissä Romblonin saarella ja laiva täyttyy minuutti minuutilta entisestään. Seuraamme naistyöntekijän toimintaa, kun hän alkaa repimään turistiluokan nurkassa olevaa rähjäisten patjoten kasaa alas. Siihenhän muodostuu meille sänky: pelastusliivilaatikon päällä kaksi vanhaa patjaa peitettynä sopivan puhtaan valkoisella lakanalla.

Laiva lähtee taas pysähdyksistä liikkeelle ja kaikille on nyt löytynyt sopiva sänky. Mr. Kultasormus ottaa iPadin käteensä ja alkaa pelaamaan suosittua Candy Crush peliä mukavassa punkassaan. Hippipappa toisella puolella huonetta nukahtaa peukalo tuttina suussaan. Ihmisiähän me kaikki ollaan.


Sammi x Pete


CIA-vakooja aka. Hippipappa punkassaan peukku suussa



Teppo:

Aika hauska :D


JÄTÄ KOMMENTTI:

Täytä oikea sähköpostiosoite!