Papua Uusi-Guineassa mies kantaa kanoja säkissä.

09.11.2018

Esipuhe

277 päivää. 39 viikkoa. 9 uuvuttavan pitkää kuukautta. Paluulipusta ei tietoakaan, mutta sen sijaan tietoa, taitoa ja stooreja tästä niin sanotusta backpacker travellaamisesta kertynyt sen verran, että ajateltiin niitä teille jakaa. Ei heikkohermoisille pilkunnussijoille eikä kukkahattutädeille, sillä tummempaa huumoria ja hieman raffimpaa settiä luvassa. Ajatuksia, pohdintoja ja tarinoita kokemastamme (tällä hetkellä) loputtomasta oravanpyörästämme rakkaan maapallomme ympäri.

Lähdettiin siis helmikuussa ihan nevareina kohti tuntematonta.
Perusarvomme ovat alusta asti pysyneet samana ja vielä tänäänkin niitä tunnollisesti tottelemme. Mahdollisimman halvalla, eettisesti ja paikallisia kunnioittaen. Ollaan tähän asti viisi maata koluttu läpi täällä Southeast Aasian suunnilla ja pikkuhiljaa siirrymme kohti temperamenttisempaa Lähi-Itää. Matkan aikana ollaan itketty nälästä, surusta, kuolemanpelosta, kuvotuksesta, ahdistuksesta ja vitutuksesta, mutta onneksi on muutama onnenkyynelkin poskiamme pitkin valunut.

Seuratkaa hartaasti. Kirjoitamme, kun ehdimme.


Kiitos ja kuittaus, Sammi x Pete



Esa:

Mahtavaa, että olette lähteneet tuolla tavalla reissuun! PS: Upeat nettisivut olette luoneet!! Jään odottelemaan lisää tarinoita.


Nina:

Olipas hauska ja vauhdikas aloitusteksti! Kirjoitustyyli kyllä teillä hallussa. Hyvä, hyvä! Ehdottomasti seurattava!


JÄTÄ KOMMENTTI:

Täytä oikea sähköpostiosoite!